15. kesäkuuta 2017

Suomikesä lähenee. Mitä kaipaan eniten?


Matkaan Nappulan kanssa Suomeen ennen juhannusta. Mitään erityistä tarvetta ei ollut päästä Suomeen juhannukseksi, vaan siihen ajoivat ennemminkin muutamat käytännön seikat. Joista yksi on, että ennen juhannusta tuo jauhosäkki kulkee koneessa ilmaiseksi. Tai no lentoverojen hinnalla.

Olen yrittänyt viime viikkoina oikein miettimällä miettiä mitä reilun viiden kuukauden Irlannissa olon jälkeen kaipaa Suomesta. Aikahan ei ole kovin pitkä, joten mitään kovaa kaipausta ei ole päässyt syntymään.

Ruisleipä, salmiakki ja Fazerin sinisen hammasta ei ole päässyt kolottamaan, koska vierailijoita on kevätkaudella käynyt useampia ja kusti on polkenut yllätyspaketteja. Joten iso kiitos niistä! Minulla on siis ollut ilo omistaa salmiakilla kyllästetty herkkukaappi. Täytyy kyllä myöntää, että herkkukaapin varannot ovat kieltämättä huvenneet viime aikoina.

Miettiessäni niitä kaipaamiani asioita ovat useat ajatuksen kulut päätyneet yhteen ja samaan asiaan tai no esineeseen, vaikka olen yrittänyt johdatella ajatuksiani harhapoluille. Eniten kaipaamani asia on nimittäin aikoinaan Japanin reissulta ostamani puinen selänraaputuskeppi. Asialla, jolla nyt ei varsinaisesti ole mitään tekemistä Suomen kanssa, se nyt sattuu vaan olemaan siellä. Jonkun aivopierun seurauksena päätin nimittäin jättää sen Suomeen ja ottaa mukaan "kätevämmän" metallisen teleskooppivartisen korvikkeen. Väärin! Silloin kun haluaisi rapsutella selkää sieltä, minne käsi ei yletä, niin japanilainen puukäsi on ihan korvaamaton apu. Ja sopivan hellävarainen, toisin kuin se metallinen korvike. Että sitä tämä emäntä sitten eniten kaipailee.

mustikat
Jos siellä nyt joku alkoi vetämään hernettä syvemmälle nenään, niin tokihan sitä on mukava nähdä kavereita ja perhettä. Käydä saunassa, muuta kuin sellaisessa lehmän henkäyksen lämpöisessä huoneessa. Tepastella Aurajoen rantaa ees ja taas ja ihastella kuinka ihana kesäkaupunki se Turku onkaan. Käydä kauppahallissa lounaalla. Taikinajuuressa pullalla. Mennä uimaan uudistuneeseen Samppikseen. Eiköhän Ruissalossa rokata tänäkin vuonna ja osallistuta aika moneen muuhunkin kesätapahtumaan. Koluta leikkipuistoja (joita löytyy enemmän kuin se yksi) ja tsekkailla löytyykö hiekkalaatikon pohjalta vielä tuttuja mammoja. Että joo, onhan noita.

Puukäsi ja muut tutut, pian me taas tapaamme!

6 kommenttia:

  1. Itsellä on kamala hinku Suomen kesään, enää kaksi ja puoli viikkoa niin sinne pääsee! Eniten ikävä on mökkiä ja mökillä vietettyjä kesäiltoja Lapin yöttömässä yössä nuotiolla makkaraa paistellen. Jospa sitten ensi kuussa! Ja no,ruisleipää on nyt aina ikävä.

    http://fiiaelina.blogspot.com/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Nopeasti se kaksi ja puoli viikkoa menee. Tuntuu, että itsellä koko kevät mennyt yhdessä hujauksessa.
      Olen itse aina asunut kaupungissa ja nyt asutaan tällaisella pikkupaikkakunnalla, sen vuoksi sitä varmaan odottelee enemmän niitä tuttuja kaupunkikuvioita :)

      Poista
  2. Tervetuloa Te kaikki! Täällä odottavat puukäsi, pulla, valoisat yöt ja alati aurinkoiset ja lämpimät päivät...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitos! Toivottavasti lämpimät säät jatkuvat :)

      Poista
  3. Onneksi nyt on hyvä mahdollisuus ottaa selänraaputin mukaan. :) itse kirjoitin Suomi-ikävästä myös, kirjoituksen lopussa on oma listani..
    Toivottavasti Suomessa on kivaa! :)

    http://hiemanvino.blogspot.fi/2017/04/yhteenveto-vietnamista.html?m=0

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Sisko :)
      Kyllä, selänraaputin pääsee mukaan seuraavalle matkalle.

      Poista

Kiitos, kiva kun kommentoit!