31. elokuuta 2017

Ensiaskeleet irlantilaiseen päivähoitoon



Nyt se viimein alkoi eli Nappulan päivähoito. Päivähoidosta ja hoitopaikan etsimiseen liittyvät aiemmat kirjoitukset löytyvät täältä ja täältä.
Onhan tästä kotona jo puhuttu monet viikot tsemppaushengessä "pian pääset päiväkotiin, siellä on monia muita lapsia, joiden kanssa pääset leikkimään".

Ja noh, myönnettäkön on sitä tullut käytettyä myös uhkailutarkoituksessa.

- Koitappas nyt syödä.
- (loputonta säätöä) Äiti auttaa!
- Olet jo iso tyttö, osaat kyllä syödä itsekin.
- Äiti auttaa!
- Tiiätkö, menet pian sinne päiväkotiin. Siellä täytyy syödä itse. Siellä on paljon lapsia, eikä tädit ehdi auttamaan kaikkia syömisen kanssa. Nyt on hyvä hetki harjoitella.
- Päiväkodissa ei pelleillä!

päivähoito ulkomailla

Uskon, että hän on täysin valmis aloittamaan päivähoidon, mutta tietysti jännittää kuinka hän siellä kielitaidottomana pärjää. Suomea suusta sinkoaa kuin Mertarannalta konsanaan, mutta nekin muutamat englanninkielen sanat, jotka olivat hallussa vielä keväällä, ovat kadonneet sanavarastosta kesän aikana. Muuten Nappulan on pääsääntöiesti reipas ja itsenäisenoloinen tapaus, mutta selvästi arastelee alkuun kun paikalla on vieraita ihmisiä, olivatpa sitten lapsia tai aikuisia.

Näiden saatetarinoiden myötä se ensimmäinen päiväkotipäivä koitti tällä viikolla. Olin pakannut saamani ohjeistuksen mukaan tarvittavat tavarat eli vaihtovaatteet, vaipat, wet wipesit ja juomapullon. Täällä lapsi tunnutaan vaipanvaihdon jälkeen puhdistamaan aina noilla märkäpyyhkeillä. Itse olen luottanut kotona ollessa veden voimaan, mutta liikkeellä ollessa nuo märkäpyyhkeet jäävät usein käytännössä ainoiksi varteenotettaviksi vaihtoehdoiksi.

Ensimmäinen hoitoviikko on ollut harjoitteluviikko. Minulle annettiin ohjeeksi jättää lapsi ensin vain puoleksi tunniksi hoitoon ja mikäli kaikki menee hyvin, kasvattaa aikaa vähän kerrallaan. Ensimmäisenä päivänä Nappula oli siellä puoli tuntia. Lähdin siis itse tuoksi ajaksi pois, enkä mennyt mukaan tutustumaan, kuten olen ymmärtänyt, että ainakin suomalaisissa päiväkodeissa alkuun tehdään. Meillähän oli tämän vuoden tammikuulle Nappulalle päivähoitopaikka Suomesta, mutta tämän ulkomaillemuuton vuoksi emme koskaan tulleet aloittaneeksi siellä.

Ensimmäinen päivä alkoi itkulla, kun hoitotäti tuli ja nappasi hänet syliinsä. "You have better go", hän sanoi minulle. Ei siis mitään extrahaleja tai muuta lirkutteluja. Ovi kiinni ja menoksi. Itku oli kuulemma loppunut heti kun hän oli päässyt varsinaiseen hoitohuoneeseen.
Seuraavana päivänä hän oli hoidossa 45 min ja kolmantena reilun tunnin. Itkukaava on toistunut samana minun annettua hänet hoitajalle, mutta loppunut kuulemma joka päivä melkein saman tien. Kyselin, onko hän tehnyt siellä mitään tai leikkinyt muiden lasten kanssa. Ensimmäinen päivä oli mennyt pitkälti hoitajan sylissä, toisena lelut olivat alkaneet jo kiinnostaa enemmän ja kolmantena lelut olivat selkeästi vieneet voiton.

Kysyessäni hoitopäivien päätteeksi "Oliko päiväkodissa kivaa?" On vastaus ollut "oli". Mikä sinänsä on hyvin positiivista, koska perusvastaus lähes kaikkeen on nykyään "ei". Viimeisen kokeilupäivän päätteeksi Nappula totesi minulle "mennään huomennakin päiväkotiin". Tässä vaiheessa piti tuottaa pettymys ja kertoa, että seuraavan kerran mennään vasta ensi viikolla.

Alkuaskeleet päivähoidon suhteen ovat olleet siis kovin lupaavia ja tuntuu, että tästä on hyvä jatkaa. Nappulan hoidossaan ja emännän käydessä sillä välin kävelyllä tai kahvilla läheisellä huolttiksella. Melkoiseksi luksukseksi päässyt tämä elämä solahtamaan :)

Kunhan harjoittelujaksosta päästään eteenpäin, on Nappula menossa kolmena puolikkaana päivänä hoitoon. Jatkossa nuo kolme päivää ovat tarpeiden mukaan muutettavissa kolmeksi kokonaiseksi päiväksi.

Päivähoidosta ja sen myötä tulevasta kielenkehityksestä piisaa varmasti juttua lisää vielä tuonnempana. Löytyykö sieltä lukijoista muita, kuka on mennyt vieraskieliseen hoitoon tai laittanut lapsensa sellaiseen? Olisi kiva kuulla kokemuksista!

8 kommenttia:

  1. Hienoa että irlantilaiseen päiväkotiin tekee mieli; sehän kertoo kaikkea myönteistä tilanteesta!
    Pitkä opin tie on alussa. Todella mielenkiintoista kuulla kielen kehityksestä. Kohta lienee muutakin asiaa kuin "Oh my God!"

    VastaaPoista
  2. Juu, tuo oli mukava startti. Toivottavasti homma jatkuu hyvillä mielin. Oh my god -hokema unohtui kesän aikana, saa nähdä palaako se repertuaariin vai tuleeko jotakin muuta tilalle.

    VastaaPoista
  3. Heippa, meillä on molemmat lapset menneet kouluun (täällä on vain kouluja) ihan suomenkielisinä. Esikoinen aina oikein luottavaisena ja hyvillä mielin, kuopus ei alkuun kaksivuotiaana ollut kovin innostunut ensimmäisenä viikkona, mutta sittemmin haluaisi aina mennä kouluun. Päivät ovat nelituntisia, opettaja puhuu englantia erittäin vahvalla Panama-aksentilla ja ehkä vielä aika kehnolla kieliopilla ja sanavarastolla. Ryhmäkoko on 12, lapset tuntuvat viihtyvän hyvin. Itse tykkään, että kotona suomea puhuvana perheenä, on lapsille nyt just oikei hedelmällinen ikä oppia muitakin kieliä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Jenni!
      Kiva kuulla, että teidän lapset ovat sopeutuneet paikalliseen kouluun ja kokeneet sen mielekkäänä. Uskon samoin, että pieninä lapset imevät uutta kieltä ja taitoja itseensä, ainakin jos sille päälle sattuvat :)

      Poista
  4. Hei ja onnea tarhan aloittamiseen! Ja ihanaa että on alkanut noin lupaavasti, meillä oli saksalaisella (hyvin hyvin pehmeällä) aloituksella korkeintaan yhtä hyvä, ja saksa on kuitenkin lasten ykköskieli :) Mä oon ottanut tavaksi kysyä mahdollisimman neutraalisti lapsilta "millainen päivä oli", niin että olisi yhtä korkea todennäköisyys saada myös se "ei hyvä" vastaukseksi jos jokin painaa mieltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja kiitos kommentistasi! Kiva kuulla, että teilläkin hoidon aloittaminen sujui ilman ongelmia. Tuo onkin hyvä vinkki, että kysyisi päivän kulusta mahdollisimman neutraalisti.

      Poista
  5. Esikoiseni aloitti ihan ummikkona päiväkodin vuoden ikäisenä Ruotsissa. Päiväkodissa henkilökunta puhui vain ruotsia, kirjoitin muutamia sanoja heille paperille (äti, maito yms) heidän pyynnöstään alussa. Hyvin nopeasti hän kuitenkin kielen oppi. Tyyppi on muutenkin "varautunut" ja hitaasti lämpenevä, joten odotin että päiväkotiin meno vieraan kielen lisäksi olisi ollut hankalaa. Kuopus aloitti myös melkein ummikkona eikä hänelläkään ole ollut mitään ongelmia. Molemmilla oli vähän vaikeuksia R kirjaimen kanssa, koska se eroaa kielten välillä. Sitä sitten treenattiin "Ärrän kierrän orren ympäri..." rimpsun avulla. Nyt 7,5 v ja 5 v on ehkä ruotsi se ykköskieli, myös se heidän oma leikkikieli. Minä kysyn myös että "minkälainen päivä on ollut", "mikä oli kivointa" jne jotta sais vähän laajempia vastauksia :) - Sirpa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi ja kokemuksesi jakamisesta Sirpa! Juuri noiden varautuneiden lasten kanssa sitä suhtautuu hieman varovaisemmin isoihin muutoksiin. Mutta kyllä vain nekin pärjäävät mainiosti! Taitaa olla aika luonnollista, että ns.tarhakielestä tulee lasten yhteinen leikkikieli. Kielenkehittymistä ja sen seuraamista odotan suurella mielenkiinnolla!

      Poista

Kiitos, kiva kun kommentoit!